Nyt on taas ihan tylsää olla äiti!

Juuri kun pääsin (lähes kaikille ystäville, tutuille ja vähän vieraammillekin) kehumasta, että “meidän Aarne syö kaikkea, ihanan ennakkoluuloton lapsi, siis valkosipulia ja tuoreita yrttejäkin suostuu syömään soseiden seassa”, niin eikös Aarne päättänyt että mamin ruuat on ihan peeceestä ja niitä en syö! Ja kiinteitä on menestyksellä syöty kohta kaksi kuukautta, ilman mitään ongelmia. On suorastaan pitänyt hillitä pojan intoa erilaisiin kasviksiin ja lihoihin. Puurokin, joka vielä viime viikolla oli Aarnelle suurta herkkua, on kieltäytymislistalla. Olen nyt tämän viikon katsellut tuota lasta ja en ymmärrä missä vika? Kun tulen lautasen kanssa ja laitan ensimmäisen lusikallisen suuhun, alkaa kiukkuinen huuto joka loppuu vasta kun saa maitoa pullosta. Tällä hetkellä kelpaavat maito, vellit ja hedelmäsoseet, niitä syö ilman kiukkuamista.

Aarnella ei ole kuumetta, eikä muutenkaan vaikuta sairaalta, ei ole ihottumaa, ei ripuloi tms. On kyllä tavallista kärttyisämpi, lattialla turhautuu, kun ei pääse kunnolla eteenpäin, taaksepäin meno sujuu. Ei puutu pakkia meidän pojalta :-)

Syyksi tähän kiukutteluun epäilen hampaita. Kurkkasin suuhun mutta ei kyllä näy ikenissä mitään, paitsi ne kaksi helmihammasta, jotka tulivat jouluna.

Ja juuri kun olimme päässeet yösyömisestä eroon lähes kokonaan ja poika nukahtaa ja nukkuu oikein hyvin. Mamin ei tarvitse enää istua vieressä pitämässä kädestä kiinni, vaan iltatoimien jälkeen Aarne jää sänkyyn ja nukahtaa sinne ihan itsekseen. Nyt varmaan menee tuo nukkuminen taas ihan plörinäksi :-( Turha tässä on itselle selittää, että ensimmäinen vuosi(kymmen) on tälläistä, välillä syödään ja nukutaan välillä ei. Saavutetuista eduista ei mami haluaisi luopua Aarneseni!

En halua tuon ikäistä alkaa pakkosyöttämään, menee pojalla muuten kokonaan maku kiinteisiin. Mutta en myöskään aio tulevaisuudessa tarjoilla pelkkää makkarakastiketta, koska lapsi ei suostu muuta syömään! Haluaisin tähän asiaan (kuten niin moneen muuhun lasta koskevaan juttuun) sellaisen kultaisen keskitien. Minut on kasvatettu periaatteella kaikkea pitää maistaa ja lihat pitää ainakin syödä. Vaikka siansorkkia ja härän häntiä en halunnut maistaa, enkä vieläkään ole vakuuttunut että se kerta oli tarpeellinen kulinaariselle kasvatukselleni. Itse olen myös enemmän leipä-peruna-pasta-ihminen, mutta ymmärrän kyllä vanhempieni pointin liha-asiassa (se oli silloin ja on edelleen kallista ja siksi se pitää ainakin syödä…) ja muutenkin minusta on hyvä edes maistaa uusia ruoka-aineita ja sitten voi kohteliaasti kieltäytyä. Tosin jos tarjolla on heinäsirkkoja tms. hyönteistä/matelijaa, niin saatan tehdä poikkeuksen sääntöön. Itse olen vasta viime vuosina alkanut arvostaa fetajuustoa, vihreitä oliiveja ja herkkusieniä. Sosekeittoja syön, jos minulle kerrotaan mitä niissä on. Minulla on aina ollut kummallinen maku, maksapihvit ovat suurta herkkua ja mätiä voisin syödä (smetanan ja tumman leivän kanssa) melkein joka päivä.

Mutta siansorkkien (tai häränhäntiä ja hyönteisosastoa) lisäksi en ikinä laittaisi suuhuni kesäkeittoa (yöks!) tai ostereita. Ja kahvia en juo, enkä syö joululaatikoita (paitsi maksalaatikkoa ja sitäkin vain jouluna ja ilman rusinoita). Aarnelle aion tarjota joululaatikoita ja muitakin ruokia maistettavaksi, mutta nyt minulle kelpaisi ihan vaan se, että lapsi suostuisi syömään peruna-possumössöä ilman kahinoita. Pitää varmaan aloittaa koko ruokatouhu alusta, olen ehkä ollut liian innoissani pojan ruokahalusta ja tehnyt liian monimutkaisen makuisia pöperöitä.

Aina on jotain…